SIILINJÄRVI Kauden 4 ensimmäinen ilta Harjamäessä oli kova. Mopsi87 ajoi kärkeen ajalla 1.01,015. Kolmoskauden mestari vanhakoira jäi vain 0,066 sekuntia jälkeen, ja kolmantena on simppa.

– Ylästössä sain pallille lasimopsien kanssa. Täällä tarvitaan isompi hylly, Mopsi87 kommentoi.

Pekka Vainio on taas neljäs, 0,217 sekuntia pallilta. – Aika on illuusio. Neljäs sija alkaa olla perinne, Vainio sanoi piimälasi kädessä.

Mantti Anttila laski, että kolmen kärjen ero mahtuu yhteen Tsikaanin mutkaan. – SUORA kiihtyy hitaasti. Joka mutkasta ulostulo näkyy maalissa. Haluan telemetrian jokaisesta ulostulosta. Ja sykkeen.

Parko Markkinen myy jo KAUSI 4 -pipoja ja Harjamäki-postikortteja. – Siilinjärvi on brändi, hän sanoo.

SIILINJÄRVI Harjamäki valittiin, koska siinä on kaikkea, mitä rallirata tarvitsee: pitkiä suoria, mäkiä, kapeita omakotitalokatuja ja leveä pääkatu. Ratatoimikunta karsi kartasta kaikki myöhemmin rakennetut kadut ja talot, joten Harjamäki näyttää siltä kuin 1980-luvulla.

Lenkki kulkee Vesijärventietä ja Harjamäentietä. Pääkadulla Pökö ei pysy perässä, joten kaudelle tehtiin oma auto, SUORA. Ratatoimikunnan piirtämä Tsikaani-mutka katkaisee pisimmän suoran. – Siinä erotetaan rohkeat ja viisaat. Rohkeat menevät suoraan rengasvalliin, Mantti Anttila kertoo.

Harjamäentien varrella on myös kunnan historiaa: tien varrella on Harjamäen sairaala-alue, ja samaa tietä ajetaan Lujabetonin tehtaalle. Ratatoimikunta on sopinut, että ralli pysyy yleisillä teillä. Sairaala-alueen pihoille ja puistoihin ei ajeta.

Mantti Anttila mittasi radan ensimmäisenä. Korkeusero on noin 30 metriä, ja nousua kertyy kierroksella 37 metriä. – Ylästössä mäet olivat liioiteltuja. Täällä ne ovat oikeita ja vähän liioiteltuja, hän sanoo. – Tarvitsen telemetrian heti, kun ensimmäinen kierros on ajettu.

Kunnanvaltuutettu Toivo Juntunen on tyytyväinen. – Harjamäki on nyt matkailukohde. Tähän tarvitaan opasteet, katsomo ja kahvio. Kuka maksaa sähköt?

Rata avattiin 21. lokakuuta. Ennätyslista alkoi tyhjästä, ja kauden 3 ajat ovat kisahistoriassa. Kolmoskauden Ylästössä voitti vanhakoira ajalla 44,096.

SIILINJÄRVI Pökö on hyvä auto Ylästön mutkiin, mutta Harjamäentiellä sen huippunopeus loppuu kesken suoran. Kaudelle 4 rakennettiin siksi SUORA. Se ei lähde kuin Pökö, mutta ei hiivu. Kun mutkasta pääsee ulos hyvällä vauhdilla, koko suora on voitettu.

Ulkonäkö kertoo, mihin auto on tehty. Takana on siipi punaisine päätylevyineen, ja takapyörien edessä kulkee kaksi kromista putkea kummallakin puolella. Kun kaasu on pohjassa yli 60 km/h:n vauhdissa, putkista lähtee liekkejä. Yli 220 km/h:n nopeudessa liekin ydin muuttuu sinivalkoiseksi, ja kun kaasun nostaa kovassa vauhdissa, putkista leimahtaa ja lentää kipinöitä.

Ajettavuus on sama kuin ennen: liekit ovat koristetta, eivät lisätehoa. – Liekit eivät tuo yhtään kymmenystä, mutta kuski luulee niin, ja se tuo kaksi, Mantti Anttila analysoi.

Betonimestari Raimo Tikkanen kävi katsomassa autoa ja vertasi sitä omaan ideaansa. – Betoni-Pökö kulkisi 31 km/h. Tämä kulkee 250. Ero on selvä, mutta kumpi kestää rengasvallin? Kysymys jäi vastausta vaille.

Harjamäessä on myös dragsterirata. Se myötäilee koillisen metsän mäkistä maastoa, ja katsomot ovat rinteessä kummallakin puolella.

Parko Markkinen myy jo SUORA-tarroja. – Liekkitarra kylkeen, viisi markkaa. Ei tuo nopeutta, mutta tuo itsetuntoa.

SIILINJÄRVI Harjamäkeläiset heräsivät joulun jälkeisenä aamuna outoon näkyyn. Mäen päälle oli ilmestynyt K-kauppa parkkipaikkoineen, ja kulman takana oli pitseria. Urheilukentän laidalla seisoi ES-koju kaiuttimineen, ja metsän reunassa odotti huoltoalue telttoineen.

Kaikki ovat tuttuja Ylästöstä. Ratatoimikunta asetteli ne Harjamäen kartalle käsin, jotta rata ja kylä toimivat yhdessä. Poliisiasema ja törmäystestirata saivat omat paikkansa, ja Mantti Anttilan kisaviritysteltta siirtyi lähdön lähelle.

– Pitseriaa ei ollut täällä eilen, ihmetteli eräs harjamäkeläinen. – Tänään se on. Ja pizza on hyvää. En kysy enempää.

Pöljän kyläkirjeenvaihtaja Kyllikki Pippurinen suhtautuu muuttoon varauksella. – Ensin he tuovat pitserian, sitten ES-kojun. Kohta Pöljällä on ufo. Me pärjäsimme 400 vuotta ilman.

Arvo Pasanen kaivokselta kävi tarkistamassa, tuliko mukana dumpperi. Ei tullut. – Pitseria tuli mutta malmi ei. Prioriteetit ovat väärin, hän toteaa.

Parko Markkinen on avannut kojun K-kaupan parkkipaikalle. Ensimmäisenä päivänä myydyimmät tuotteet olivat korvatulpat, liekkitarra ja Harjamäki-pipo.

SIILINJÄRVI Rallimaailmassa nämä neljä Siilinjärveä halutaan pitää erillään mutta lähellä toisiaan. Kirkonkylän asfaltilta pääsee kahdessa minuutissa soratielle, ja soratieltä näkyy kaivoksen kipsivuori. Hävittäjien ääni kuuluu kaikkialle.

Kaikki eivät ole yhtä innostuneita. Pöljän kyläkirjeenvaihtaja Kyllikki Pippurinen muistuttaa, että Pöljällä tiet ovat olleet ennenkin ahkerassa käytössä. – Sandels marssi täältä edestakaisin vuonna 1808. Kyllä me yksi punainen auto kestetään.

Mantti Anttila on jo jakanut kunnan sektoreihin. – Teollisuussektori on nopea mutta pölyinen. Kirkonkylä on tiukka. Kylissä on hyppyrimäkiä, joita kukaan ei ole merkinnyt karttaan. Kasurila on tulevaisuus. Tarvitsen lisää dataa.

Parko Markkinen puolestaan on vuokrannut kojun Asematien varresta. – Neljä Siilinjärveä, neljä tuotetta: kaivosmiehen eväsrasia, kirkonkylän kahvikuppi, Pöljän pipo ja Kasurilan otsalamppu. Paketti 49 markkaa.

SIILINJÄRVI Siilinjärven tiet eivät ole sattumaa. Jo 1600-luvulla hahmottunut Savon päätie kulki Savonlinnasta Iisalmeen nykyisen kunnan läpi: Toivalansalmesta Uuhimäen yli ja harjujonoa myötäillen Kasurilan kautta pohjoiseen. Kasurilan isojakokarttaan 1770-luvulla piirretty tielinja ”Vägen till Uleåborg” seuraa yllättävän tarkasti myöhempää Viitostietä.

Tie toi kylille sekä kauppaa että sotaa. Isonvihan aikana 1700-luvun alussa tienvarsiväki pakeni piilopirtteihin, ja talot autioituivat. Suomen sodassa 1808 Sandels joukkoineen marssi tietä edestakaisin, ja venäläisillä oli leiri Kasurilassa. Kasurilan koulun läheltä on löydetty venäläisiä kolikoita.

Uuden aikakauden toi rautatie. Savon radan jatko-osa Kuopiosta Iisalmeen valmistui vuonna 1902. Aseman paikaksi kaavailtiin ensin Kasurilaa, mutta lopulta asema rakennettiin kohtaan, jossa tiet jo valmiiksi risteilivät. Siitä tuli kirkonkylän keskus, ja Asematie oli osa vanhaa Kuopion ja Oulun välistä maantietä. Kunnan alueella oli asemat kirkonkylässä ja Toivalassa, pysäkki Pöljällä ja kaksitoista seisaketta.

Siilinjärven kunta aloitti toimintansa vuoden 1925 alussa. Se koottiin kolmen kunnan – Kuopion maalaiskunnan, Nilsiän ja Maaningan – reunakylistä, joille kirkonkylä ja asema olivat lähempänä kuin oma pitäjä. Pöljäläiset irtautuivat Maaningasta mielellään, sillä he olivat tottuneet hoitamaan asioitaan rautateitse. Toivalassa vastustettiin eniten, koska raja jakoi kylän kahtia. Seurakunta oli perustettu jo 1908, aluksi nimellä Kasurilan seurakunta.

1960-luvun alussa Viitostie linjattiin uudelleen, eikä vanha keskusta enää ollut valtatien varrella. Uusi liikekeskus kaivettiin harjuun 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Vanha Asematie jäi muistuttamaan alakylän loistonpäivistä.

Pöljällä asuva eläkeläinen muistaa tien vielä hevoskyydin ajoilta. – Silloin tiellä tervehdittiin jokaista vastaantulijaa. Nyt siinä menee punainen Pökö sataa ja kuski heiluttaa ratin takaa. Tervehdin silti. Tapoja ei muuteta.

Ralliin on ehdotettu erikoiskoetta, joka kulkisi mahdollisimman tarkasti vanhaa tielinjaa. Ratatoimikunta pitää ideaa hyvänä mutta muistuttaa, että osa linjasta on nykyään pellon alla. – Tie on pellon alla, ja pelto on lehmien alla. Siitä ei ajeta, sanoo Pöljän kirjeenvaihtaja Kyllikki Pippurinen.

SIILINJÄRVI Kuuslahden suunnalla maisema muuttuu. Peltojen ja metsän takaa nousee kipsivuori, jota kyläläiset kutsuvat leikillään Siilinjärven Alpeiksi. Sen vieressä avautuu louhos, jonka pengermillä keltaiset dumpperit kulkevat kuin leikkiautot.

Tarina alkoi jo vuonna 1950, kun Siilinjärven ja Juankosken välisen radan rakennustöissä Kuuslahdesta löytyi apatiittia sisältävää malmia. Pitkään esiintymää pidettiin lähinnä kriisiajan varantona. Kun raakafosfaatin hinta nousi 1970-luvulla, kaivos alkoi kannattaa. Kunta osti Laukanrannalta maata, joka myytiin Rikkihappo Oy:lle, ja peruskiven muurasi maaliskuussa 1968 presidentti Urho Kekkonen itse. Harjakaisissa esiintyivät Esa Pakarinen ja Tapio Rautavaara.

Tehtaat käynnistyivät vuonna 1969, ja kaivos ja rikastamo vihittiin maaliskuussa 1980. Siilinjärvellä sanotaan ylpeästi, että täällä tehdään kivestä leipää: apatiitista saadaan fosforia lannoitteisiin, ja lannoitteista kasvaa vilja.

Kaivosmies Arvo Pasanen ei puhu juuri muusta. Hän on lukenut Ylästön Sanomista jokaisen jutun Suomirallista ja on pettynyt. – Siinä pelissä on ufo, laskuvarjo ja pizzeria. Malmia ei ole grammaakaan. Pitäisi päästä ajamaan dumpperilla louhokselta murskaimelle. Se on oikeaa ajamista: neljäkymmentä tonnia kivikuormaa ja jarrut, joihin voi luottaa.

Pasasen mukaan kaivoksen tiet sopisivat ralliin erinomaisesti, mutta kaivosalueelle ei ole asiaa ilman lupaa, eikä sinne ajeta pikkuautolla. Ratatoimikunta lupaa pysyä julkisilla teillä. – Aidan takaa saa katsoa, Pasanen sanoo. – Ja jos joku ajaa ojaan kaivostien varressa, me vedetään se ylös. Meillä on isommat koneet kuin hinausautossa.

Mantti Anttila kävi kaivoksen portilla mittaamassa työmatkaliikennettä. Vuoronvaihdon aikaan portista kulki hänen laskujensa mukaan 64 henkilöautoa, 3 linja-autoa ja yksi polkupyörä. – Polkupyöräilijän keskinopeus oli kaikista paras. Hän ei pysähtynyt kertaakaan.

Parko Markkinen on kehittänyt oman tuotteen: apatiittikiven paperipainoksi. – Siinä on fosforia, eli se on käytännössä leipää. Kahdeksan markkaa. Arvo Pasanen osti kolme.

SIILINJÄRVI Suomen pisin yhtämittainen harjujono antoi Siilinjärvelle kasvot myös toisella tavalla: siitä on kaivettu soraa koko 1900-luvun. Ensin soraa kaivettiin Ahmon alueelta rautatien rakentamiseen, 1930-luvulla siltojen tarpeisiin ja 1950-luvulta lähtien teollisessa mittakaavassa.

Lujabetonin perusti Siilinjärvelle vuonna 1953 Feliks Isotalo. Paikka valittiin suurten soravarojen ja hyvien kulkuyhteyksien vuoksi. Kun 1960-luvulla rakennettiin kiivaasti, yhtiö alkoi valmistaa valmiselementtejä. Ensimmäinen Siilinjärven elementtitalo valmistui vuonna 1970, ja toisen talon, As Oy Hiekkarinteen, asunnot myytiin kerrotun mukaan kahdessa minuutissa. Ajan sanonta kuului: jos taloa joutui markkinoimaan, siinä oli jotain vikaa.

Betonimestari Raimo Tikkanen on ollut tehtaalla kaksikymmentä vuotta. Hänen mielestään tietokone ei ole Siilinjärvelle mikään ihme. – Tehtaalla tietokone on jo osa työtä. Nyt kuulin, että Ylästössä tietokoneella ajetaan autoa ympäri kylää. Ihan hyvä harrastus, mutta kannattaisi tehdä jotain hyödyllistä. Vaikka laskea, paljonko soraa tarvitaan uuteen tiehen.

Tikkasella on myös idea. – Ralliautot kolhiintuvat jatkuvasti. Jos Pökö valettaisiin betonista, kolhuja ei tulisi. Lujuusluokka K40 ja raudoitus. Auto painaisi noin neljä ja puoli tonnia, joten kiihtyvyys kärsisi, mutta seiniin osumisesta ei tarvitsisi enää välittää. Seinät kärsisivät.

Ratatoimikunta kiittää ehdotuksesta mutta ei aio toteuttaa sitä. Mantti Anttila laski kuitenkin betoni-Pökön huippunopeudeksi 31 km/h. – Alamäessä enemmän. Ylämäessä ei ollenkaan.

Soranotto on jättänyt kirkonkylään jälkensä: hiekkamonttuja, jyrkkiä penkkoja ja paljaita harjunrinteitä. Osa monttujen pohjista on jo otettu uuteen käyttöön – esimerkiksi Ahmon urheilualue rakennettiin vanhalle soranottopaikalle. Rallikuskeille montut ovat houkuttelevia, mutta Ratatoimikunta muistuttaa, että ne ovat yksityisiä työmaita. – Montussa ajetaan vain luvan kanssa, ja lupaa ei ole, sanoo Tikkanen.

SIILINJÄRVI Kun ilmavoimat etsi 1930-luvun lopulla Savosta lentokentän paikkaa, lentäjät ihastuivat Jälänjärven ja Juurusveden väliseen pitkään niemeen. Rakennustyöt alkoivat marraskuussa 1939, ja saman kuun lopulla syttynyt talvisota kiirehti töitä. Kiitoradat valmistuivat jo seuraavana keväänä. Kentän alle jäi Rissalanrannan kylä, ja kenttä sai sen nimen.

Jatkosodan aikana kenttä oli vuosina 1942–1944 saksalaisten käytössä. Sodan jälkeen Rissalaan jäi parakkikylä, jossa oli jopa oma elokuvateatteri ja vuoteen 1958 kansakoulu. Siviililiikenne alkoi vuonna 1946, ja vuonna 1960 Rissalaan saapui Karjalan lennosto, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1918.

Hävittäjien ääni on osa siilinjärveläistä arkea. Kun kone nousee, puhe katkeaa kesken lauseen, ja kun ääni loppuu, lause jatkuu siitä mihin jäätiin. Osa asukkaista on valittanut melusta, ja asia on noussut esille kunnallisessa keskustelussa.

Pöljän kyläkirjeenvaihtaja Kyllikki Pippurinen suhtautuu meluun rauhallisesti. – Pöljän mopopojat pitävät iltaisin yhtä kovaa ääntä, ja niistä ei tehdä valtakunnallista asiaa. Hävittäjä sentään menee ohi minuutissa. Mopoja kuunnellaan koko kesä.

Suomirallin kannalta Rissala on houkutteleva. Kentän ympäristössä on metsäteitä, peltoaukeita ja vesistöjen välisiä kannaksia. Ratatoimikunta korostaa, että peliin tehdään vain yleisiltä teiltä näkyvä ympäristö: aidat, opasteet ja ääni. – Lennoston sisäalueita emme piirrä. Taivaalla saa näkyä kone, ja sen äänen saa kuulla.

Lentokonebongari Teppo Tuovinen on seissyt kentän aidan takana kolmetoista vuotta. Hänen mielestään peliin pitäisi tulla ylilento juuri silloin, kun kuski on suoralla. – Kuski katsoo ylös, auto menee ojaan. Niin käy oikeastikin. Olen nähnyt sen kolme kertaa.

Mantti Anttila haluaisi tietää koneen nopeuden. – Jos Pökön huippunopeus on kolmoskaudella 193 km/h, ero hävittäjään on parhaimmillaan noin 2 000 km/h. Se on isoin delta, jonka olen koskaan nähnyt.

SIILINJÄRVI Kasurila on Siilinjärven vanhin pääkylä. Se mainitaan jo vuoden 1561 verollepanomaakirjassa, ja kun kunta perustettiin, lähes puolet uuden kunnan väestöstä asui Kasurilassa. Kylä antoi aikoinaan nimensä myös seurakunnalle. Nyt Kasurila on tunnettu uudesta asiasta: laskettelusta.

Kasurilan hiihtokeskus avattiin joulukuussa 1986 kunnan korkeimmalle kohdalle, Kasurilanmäelle. Rinteisiin vetävät hissit, ja illalla valot palavat. Hiihtokeskus on osa kunnan suurempaa suunnitelmaa: Siilinjärvestä halutaan matkailukunta. Puheissa ovat olleet myös golfkenttä Tarinaharjulle ja kylpylä.

Kunnanvaltuutettu Toivo Juntunen on hankkeen innokkaimpia puolestapuhujia. – Meillä on rinteet, harjumaisema, järvet ja hyvät liikenneyhteydet. Jos Suomiralli tulee Siilinjärvelle, se on matkailuvaltti. Kuvitelkaa: kuski laskee aamulla Kasurilassa ja ajaa iltapäivällä rallia. Ja illalla Huvikummulle.

Talvisen Kasurilan parkkipaikka on kuin automessut: Ladoja, Saabeja, Volvoja ja muutama Toyota. Kahvilassa myydään kuumaa mehua ja munkkeja. Lapset harjoittelevat nappihissin kanssa, ja rohkeimmat nuoret rakentavat rinteen viereen hyppyreitä.

Ratatoimikunta harkitsee Kasurilaan erillistä talvista erikoiskoetta. Se kulkisi parkkipaikalta metsätietä ympäri ja takaisin. Rinteessä ei ajeta. – Pökö ei ole moottorikelkka, eikä Kasurila ole Monte Carlo, muistuttaa Ratatoimikunta. – Vielä.

Mantti Anttila kävi testaamassa ankkurihissiä. – Nousunopeus on tasainen ja jarrutus hallittu. Hissi ajaa paremman linjan kuin puolet ennätyslistan kuskeista.

Parko Markkinen on avannut parkkipaikan laitaan kojun, josta saa otsalamppuja, villasukkia ja kuumaa ES-juomaa. – Kuumana se ei anna tuplanopeutta, mutta lämmittää. 4,50 mk.

SIILINJÄRVI Siilinjärven Ponnistus perustettiin vuonna 1907. Jäseneksi pääsi 12 vuotta täyttänyt hyvämaineinen kansalainen. Alussa juoksut ja keihäänheitto suoritettiin maantiellä, koska autot eivät siihen aikaan häirinneet maantieurheilijaa. Ralliviikoilla sama sääntö ei päde.

Urheiluhistoria on täynnä tarinoita, joita ei voisi keksiä. Kesällä 1919 Lauri Soinin julistettiin juosseen 100 metrillä uuden maailmanennätyksen. Tarkistusmittauksessa matka osoittautui 90 metrin mittaiseksi. Piirinmestari Vilho Kelo harjoitteli harjulla paidatta, ja ohikulkija soitti poliisille: harjulla juoksi kuulemma mielenvikainen henkilö, joka heitteli seipäitä ja kiviä. Pöljän Tatu Nissinen teki pituushypyssä Suomen ennätyksen tavalla, jota ei enää kilpailuissa nähdä: oikealla jalalla 6,35, vasemmalla 5,83, yhteensä 12,18 metriä.

Ponnistus kasvoi Pohjois-Savon suurimmaksi urheiluseuraksi. Pesäpallossa seura voitti miesten SM-hopeaa vuonna 1986, ja vuonna 1987 perustettiin Siilinjärven Pesis. Samana vuonna Ponnistus juhli 80-vuotista taivaltaan.

Uusin ylpeydenaihe on Ahmon urheilualue. Se rakennettiin vanhalle Santamäen soranottopaikalle, ja kentän ympärillä kohoavat penkat muistuttavat siitä, miten Siilinjärven maisema on syntynyt.

Radio Ylästön urheilutoimittaja Kari Lehtinen kuuli tarinan vanhasta kylälajista, lapikkaanheitosta, ja innostui heti. – Sähly on ohimenevä villitys, mutta lapikas on ikuinen. Haastan Suomirallin kärkikuskit lapikkaanheittoon Ahmon kentällä. Katsotaan, heittääkö kierrosaika kauemmas kuin saapas.

Mantti Anttila on jo laskenut, että lapikkaan lentorata riippuu heittokulmasta ja saappaan kosteudesta. – Kuiva lapikas lentää 20 prosenttia pidemmälle. Märkä lapikas on kuin pizza Pökössä: lisää massaa, ei jarruja.

Siilinjärvellä on muutakin. Kasurilassa lasketellaan, Toivalan Urheilijat pelaa jalkapalloa, Vuorelassa on oma seura ja jääkiekkokaukalo, ja Mantun kenttä on pesäpallon pyhättö. Urheilu kuuluu kuntaan yhtä paljon kuin kaivos ja harju.

SIILINJÄRVI Siilinjärvellä on tanssittu aina. Seuralan talossa eli nykyisellä Mantulla pidettiin iltamia, joihin piti kuulua näytelmä, jotta liput voitiin myydä ilman huviveroa. Tanssia sai olla puolitoista tuntia, illan lopussa. 1960-luvulla Kuilun Paviljongissa esiintyivät Danny, Juha Vainio ja Tapio Rautavaara, ja Kuilun Pirtillä myöhemmin Hurriganes ja Irwin Goodman.

Siilinjärven Hiihtoseura päätti 1970-luvun lopulla rakentaa uuden tanssilavan. Sopiva tontti löytyi Kalettomankankaalta, rakennustyöt alkoivat elokuussa 1979, ja avajaisia tanssittiin toukokuussa 1980. Paikalle tuli heti yli 1 500 ihmistä. Humppa ei kuitenkaan vetänyt, ja jo avauskesän lopulla Huvikumpu siirtyi rokkiin. Ensimmäisenä rokkibändinä esiintyi Eppu Normaali, ja yleisöä tuli noin 800.

Nyt Huvikumpua pidetään yhtenä Suomen suosituimmista keikkapaikoista, Helsingin Tavastian veroisena. Lavalla on nähty kotimaisen rockin kermaa ja ulkomaisia vieraita.

Huvikummun tiskijukka JP Kumpulainen sai kuulla Ylästön Duststormista ja sai idean. – SUOMIRALLI-ilta: Duststorm soittaa teknoa, ja valkokankaalla pyörii replay ennätyskierroksesta Ylästö-TV:n kopterista kuvattuna. Parkkipaikalla saa ajaa haamua vastaan – kävellen.

Vuorelalainen Minna, 15, on samaa mieltä. – Siilinjärvellä on Huvikumpu, mutta ei omaa rallia. Ylästössä on ralli, mutta ei Huvikumpua. Yhdistetään ne.

Kunnanvaltuutettu Toivo Juntunen pitää ideaa kiinnostavana mutta kysyy, kuka maksaa sähköt. Parko Markkinen on jo vastannut: – Minä myyn lippuja, ES-juomaa ja korvatulppia. Sähköt maksaa myynti.

Elokuvat kuuluvat myös siilinjärveläiseen iltaan. Paavo Takala perusti Asematielle vuonna 1960 Kino Takalan, jossa on 272 paikkaa. Vuonna 1984 kinossa kävi 17 500 katsojaa – suunnilleen yhtä monta kuin kunnassa oli asukkaita.

SIILINJÄRVI Tarinaharjun historia alkaa vuodesta 1908, jolloin Kuopiossa perustettiin Pohjois-Savon Keuhkotaudin vastustamisyhdistys. Paikkaa parantolalle etsittiin hiihtäen. Lääkärit pistäytyivät lämmittelemään pieneen mökkiin, jota kyläläiset kutsuivat asukkaansa puheliaisuuden vuoksi Tarinan mökiksi. Lähtiessä eräs lääkäreistä totesi: ”Olipa siinä tarinainen harju.” Nimi jäi.

Yhdistys osti alueen vuonna 1910, ja ensimmäinen, hirrestä rakennettu parantola valmistui seuraavana vuonna. Arkkitehti Eino Forsmanin suunnittelema viisikerroksinen pääsairaala valmistui vuonna 1931. Sotavuosina parantola toimi sotasairaalana. Keuhkotautiparantolana Tarinaharju toimi vuoteen 1971, jolloin tuberkuloosi oli Suomessa jo lähes voitettu, ja sairaala siirtyi Kuopion keskussairaalan kuntainliiton omistukseen. Ylilääkärin entisessä asunnossa on vuodesta 1981 toiminut sairaalamuseo.

Harjamäen sairaalan synty ajoittuu marraskuuhun 1921, jolloin päätettiin perustaa Kuopion läänin läntisten kuntien yhteinen piirimielisairaala. Harjamäen tila ostettiin vuonna 1924, ja päärakennuksen rakennustyöt alkoivat tammikuussa 1925. Paikalliset ihmettelivät montun kokoa. Sairaala vihittiin lokakuussa 1926.

Tilat kävivät nopeasti pieniksi. Vuonna 1939 valmistui Naistaloksi kutsuttu laajennus, vuonna 1959 uusi päärakennus ja vuonna 1961 pitkäaikaishoidon Kevättömän sairaala. Työ ja maatalous olivat osa kuntoutusta, ja sairaala oli pitkään lähes omavarainen yhteisö omine kauppoineen, posteineen ja harrastuksineen. Parhaimmillaan Harjamäki työllisti noin 600 ihmistä.

Suomirallin kannalta sairaala-alueet ovat ennen kaikkea maisemaa: puistoja, vanhoja rakennuksia ja henkilökunnan asuntoja. Kauden 4 rata kulkee yleistä Harjamäentietä sairaala-alueen ohi, mutta alueen pihoille ja puistoihin ei ajeta. – Siellä tehdään tärkeää työtä. Rallilla ei ole siellä mitään tekemistä, sanoi Ratatoimikunnan edustaja.

Ainoa kysymys koski opasteita. Sairaala-alueelta löytyi vuodelta 1962 kyltti, jossa luki NOPEUS 15 KM/H. Kyltti on edelleen voimassa. Mantti Anttila kävi mittaamassa ja totesi, että kävelijöistä yksikään ei ylittänyt nopeusrajoitusta.

SIILINJÄRVI Ylästön Sanomissa kuvat otti lehden oma toimitus. Siilinjärvellä kameran saa myös pelaaja. Ajatus on yksinkertainen: kun pelaaja pysähtyy ja ottaa kuvan, lehti tunnistaa, mitä kuvassa on ja missä se on otettu, ja kirjoittaa kuvan ympärille jutun.

Paikka antaa jutulle aiheen ja kuvan sisältö näkökulman. Kaivosalueen julkiselta tieltä otettu kuva tuottaa jutun teollisuudesta. Jos kuvassa näkyy myös Pökö katollaan ojassa, juttu kääntyy toiseksi: ”Kaivosliikenne sujui normaalisti – paikallinen ralliautoilija ei.” Jos pelaaja onnistuu ikuistamaan hävittäjän Rissalan yllä, kuva päätyy ilmailuaukeamalle. Kasurilan valaistut rinteet tuottavat matkailujutun.

Lehti on samalla kylän muisti. Kuvat säilyvät arkistossa, ja vanhoista kuvista syntyy myöhemmin juttusarjoja, kuten Vanhan tien varrelta. Parhaat kuvat pääsevät kanteen.

Kuvaamisella on sääntönsä. Lennoston sisäalueita, kaivoksen työmaata ja sairaaloiden sisätiloja ei pelissä ole, joten niitä ei voi kuvatakaan. Julkiset tiet, maisemat, kylänraitit ja oma Pökö ovat vapaata riistaa.

Mantti Anttila on jo kysynyt, tallentuuko kuvaan myös nopeus, vaihde ja ohjauskulma. Leena Lukkari Säästöpankista toivoo, että kuvat numeroidaan juoksevasti. Parko Markkinen myy filmirullia: 24 kuvaa, kaksitoista markkaa, kehitys erikseen.